perjantai 24. helmikuuta 2017

Marilyn postilaatikossa

No niin! Nyt se on sitten virallisesti alkanut- SNY-kierros nimittäin ☺ ensimmäisen yhteydenoton viimeinen postituspäivä on ensi maanantaina.
Uteliaana ihmisenä kävin eilen Salaisen neuleystävän blogisivulla katsomassa postitustilanteen. Aika paljon kortteja olikin jo matkalla. Ehkä minunkin korttini?

Postilaatikolla pysähtyminen töistä tullessa oli siis hieman normaalia kutkuttavampaa tänään. Eikä postilaatikko tuottanut pettymystä! Savon Sanomien, laskujen ja mainosten välissä keikisteli blondatut hiukset hulmuten Marilyn!


Kiitos sinä salaiseni ❤ kortti oli juuri sellainen piristysruiske, jota tarvitsinkin päivääni. Jännityksellä odotan maaliskuuta ja sitä mitä olet pääni menoksi keksinyt!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Sydämiä kivireessä

Äitini oli todella taitava kirjoneuleiden tekijä. Minäkin kokeilin joskus yläasteiässä karuin tuloksin. Jälki oli kireydessään ennenkuulumatonta ja neuletakin  etumuksen peura vuoreen törmänneen näköinen 😂 niinpä hylkäsin kirjoneuleet -iäksi, niin luulin.

Viime syksynä kuitenkin facebook-kaverini Heidi liitti minutkin Niina Laitisen Joulukalenterisukat-facebookryhmään. KÄÄK!! No pakkohan se oli edes yrittää kun kerran ryhmässä olin! Ja yllättäen homma olikin hyvin koukuttavaa ❤ innolla odotin aamuisin päivän ohjepätkää ja kohtalaisen vaivattomasti pysyin muiden ryhmäläisistä tahdissa. Neulekäsiala oli edelleen aika kireää, mutta lopputulos silti mielestäni ihan kaunis.

Kun heti uuden vuoden jälkeen sitten ryhmässä alkoi intoilu Ystävänpäiväsukka-KAL-projektista, niin olin innolla ilmoittautumassa mukaan!
Tammikuun 20. päivä projekti sitten alkoi ja aloin väkertää pitsijoustinta. Koska Seitsemän veljestä Polaris oli joulukalenterisukissa osoittautunut todella kauniiksi niin valitsin Ystävänpäiväsukkiini kuvioväriksi raitalangan.  VIRHE!!! Vaihtuvat värit tekivät kuvioista sekavat ja levottoman oloiset.

Osa ohjepätkistä osoittautui kovin haasteelliseksi ja kahlasin päivän ohjetta hiki hatussa välillä purkaen.  Vaikka sydänkuvioihin vaihdoinkin pinkin langan niin into neulomiseen hiipui. Sen verran pitkällä KAL kuitenkin oli etten halunnut kokonaan alusta aloittaa yksivärisellä kuviolangalla.  Sukat olisivat jääneet takuulla kesken mikäli olisin pudonnut muun ryhmän kyydistä. Niinpä oli pakko vain kärsiä sekavat lankavalinnat ja hammasta purren raahustaa sukat maaliin.


Terän sovelsin valiten ohjeista mieluisimmat. Osa varren kuvioista valui terään,  koska sääristäni loppui pituus. Kireää käsialani tuntien vaihdoin ohjeen Nalle-langan paksummaksi Seitsemän veljestä-langaksi ja se venytti sukkien pituutta. Sukista tuli noinkin aivan polvipituiset.
Ei lopputulos niin pahalle näytä, mutta sen verran tekemisen takkuisuus vaikuttaa etten ole vieläkään päätellyt langanpäitä.
Mutta kuitenkin... Taisin äsken tulla liittyneeksi myös pääsiäissukkien tekoon. Ehkä.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Muutosten vuosi


Hmm... Viimeinen blogipäivitys tehty noin vuosi sitten 😯 nyt on kyllä pakko tihentää tahtia! Ilmoittauduin nimittäin kahden kauden tauon jälkeen Salainen neuleystävä-vaihtoon mukaan. Eri asia sitten miten päivitykset onnistuvat edelleen takkuilevalla mokkulayhteydellä. Nytkin kirjoitan tätä kännykällä.

Osa syy viime vuoden hiljaiseloon on kyllä itse viime vuodessa. Vuosi oli raskaudessaan aivan omaa luokkaansa! Toukokuun alussa isäni vatsavaivat paljastuivat suolistosyöväksi -pitkälle edenneeksi sellaiseksi. Alusta alkaen oli selvää, että ainoa hoito mitä voidaan antaa on oireita lievittävää. Kesä ja alkusyksy menivät isän voinnin ehdoilla.
Isällä oli tavoite olla kotona syyskuun loppuun saakka ja siitä tavoitteistaan hän piti kiinni. Kun lokakuu alkoi oli aika lähteä naapuripitäjään vuodeosastolle saattohoitohuoneeseen .  Ja jo noin kahden vuorokauden kuluttua siitä hyvästelimme isän. Tuo viimeinen ilta kolmistaan-isän,  minä ja Maajussi- oli omalla karulla tavallaan hyvin kaunis.

Nyt sitten asustelen kotitaloa yksikseni. Tai osittain yhdessä Maajussin kanssa. Jälleen olemme uuden edessä. Myös Maajussi jäi mäelleen yksin nyt kuun vaihteessa Muorin muutettua tuetun asumisen yksikköön kirkonkylälle.Toki kumpikaan emme ole kotiamme hylkäämässä,  mutta ensi kertaa yhteisen taipaleemme aikana on tilanne jossa voimme olla ihan kahdestaan. Aika näyttää miten uusi elämämme alkaa muotoutumaan.